keskiviikko 13. syyskuuta 2017

OnniDog 2017 fiiliksiä



Ensimmäinen Onnidog on nyt takana. Ilmoittautudin Onnidogiin lähinnä muiden suositusten takia. Itsellä oli mennessä vähän se fiilis että mitähän tämä nyt on, onko tää jotain ihan hömppää vaan, että pääseekö täällä edes kunnolla treenaamaan. Ja täytyy sanoa että ensimmäisen päivän, joka meillä oli Perjantai, tällanen fiilis jäi, kun kävin arkitottiksessa Tyynen kanssa ja Tildan kanssa dobossa joka oli ihan superkivaa! Tilda oli ihan höpelönä kiipeämässä jokapaikkaan, mutta tosi hyvin sain sen rauoittumaan ja saatiin hienosti takajalat pysymään paikallaan puolipallon päällä, sen ainaisen steppaamisen sijaan. 

Lauantai koitti ja lähdettiin heti aamutuimaan Tyynen kanssa noseworkkiin. Ja se oli ihan superkivaa! Se on tehnyt nosea kerran aiemmin, ja tiesin sen olevan aika haka. Purkista haistelua se ei meinannut tajuta millään, koska ekalla kertaa se etsi suoraan laatikoista. Välissä se kävi tekemässä oikein taitavatsi yhden laatikkoetsinnän, ja silloin sillä välähti, ja se tajusi että purkki liittyi samaan hommaan. Ostin sielä nosework hajunkin, josko päästäisi ihan tositoimiin Tyynen kanssa. 


Nosesta suoraan kiidettiin rallytokon jatkotunnille. Siinä esittäytyessä kävi ilmi että muut olivat alkeiskurssin käyneitä tai rtk1 haltijoita. Vähän siinä mietin taas että mitäköhän tästäkin tulee, mutta kaikista epäilyistäni huolimatta tunti oli ihan huippu, ja Elli aivan loistava kouluttaja! Saatiin Tildan kanssa neuvoja just niihin mihin tarvittiin, ja sain hyvin kyseltyä Elliltä mitä mieltä hän oli mun omista ajatuksista Tildan tilannetta kohtaan. 
Seuraavana Tildalla oli agilityä. Halusin ihan välttämättä päästä vähän aksaamaan sen kanssa, vaikka se olikin vain neljää estettä, mutta jumakekka että mie olin pihalla!! Ihanku en olis ikinä serpentiiniä nähnykkään :D Onneksi Tiina koutsi oli kiltti ja kärsivällinen. Mutta Tilda oli paras, kuten aina tietenkin.




Mökille päästyämme Tildalla oli jokin "kohtaus" ajattelin ensin että närästää, mutta näin jälkikäteen vakiellän kanssa jutellessa sillä ehkä olikin vain paha olo. Se nieleskeli kovin ja sitten oksensi koko vatsan, jonka jälkeen se rauhoittui. Sen koommin sillä ei ollutkaan vaivoja, mutta toko jatkoon se ei enää lähtenyt. 


Sen sijaan Tyynikseni päätyi drive in meiningillä pallopaimennukseen! Ja ai että sillä oli kivaa. Se jaksoi yllättävän hyvin, joskin duunailtiin vain puolituntia ja pyydettiin lupaa poistua kun draivi oli parhaimmillaan. Tyynis <3
Sunnnutaina tsempattiin majoituskaveria ja hänen ihanaa Milo-pentua pentunäyttelyssä, ja ai miten Milo esiintyi hienosti! 


Näin yleisesti Onnidogista jäi tosi hyvä fiilis, vaikka sää olikin huono. Kylttejä tosin oli aika huonosti, ja osan koulutusten paikkoja olisi voinut vaihdella tms- pientä viilattavaa. 

Ensikerralla osaan ehkä vähän fiksummin koostaa nuo päiväohjelmat. Osan koulutuksista jouduin perumaan, koska oli kiire, koirilla väsy tai itsellä väsy. Tajusin oikeastaan vasta jälkikäteen että olisinhan mie voinut ottaa samoja asioista useamman kerran, esimerkiksi sinne noseworkkiin tai rallytokoon olisin todellakin halunnut uudestaan, samoin doboon. Ensivuodelle siis Tyynikselle nosea, peltojälkeä, makkararuutua, hakua ja kaikkea sellaista itenäistä kivaa jossa se pääsee loistamaan. Tildalle doboa, rallya, nosea, tokoa, vepeä, 

Ja eipä unohdeta shoppailua! Tili tyhjeni kojuilla pyöriessä, Tilda sai jumppapompan, kehun, aksahihnan, Tyyne herkkuja ja uuden grippiremmin. Ja olisin mie muutakin löytänyt..


Suosittelen!





sunnuntai 13. elokuuta 2017

Tildan tilanne alkaa vihdoin näyttää valoisalta. Sen haimatulokset tulivat priimana takaisin elokuun alussa. Heti tiedon jälkeen aloin ehkä hieman turhan kovalla innolla vaihtaa sen ruokaa, ja se reagoi siihen jonkin verran vatsalla. Palattiin äkkipikaa takaisin vanhaan tuttuun barking heasin fat dog slimiin, jota se on nyt syönyt, ja on pysynyt loistavassa kunnossa. Ostin jopa oirepäiväkirjan, jota ei ole tarvittu enää hetkeen. Kirjaan siihen siis ylös närästykset, epämääräiset olotilat jne. Ruoka jota kokeilin oli nutrima weight balance. Kalapohjainen ruoka ei selvästi sopinut, Tilda närästeli, jouduin jopa antamaan sille antepsinia. Toinen vaihtoehtoni tällä hetkellä on nutrima health digestion, joka on ankkapohjainen (ankkaa Tilda ei ole koskaan syönyt, joten näkyy varmaan aika pian sopiiko vai ei). Siinä on toki huomattavasti enemmän rasvaa (bh 9%, nutrima 16%), joten pitää varmasti aloittaa lisäämällä ihan pari nappulaa ja pitämällä sitä pari päivää. Muita vaihtoehtoja on nutriman vital mediun breed, joka on pääosin kalkkunapohjainen. Kalkkuna on näillä tiedoillani Tidlalle parhaiten sopiva proteiinin lähde. Suurimassa osassa kalkkunaruokia, jotka muuten olisivat listan kärjessä (mm bh, purenatural) on tungettu bataattia, joka on ihan nounou korvien takia. Tosi sokerista. Typerää tunkea bataattia, olisi vaikka sitä perunaa tai riisiä mielummin. 

Tilda kävi myös sydänultrassa kolmisen viikkoa sitten, ja siellä todettiin että sillä ei ole sydänsairauksia, mutta 2/6 sivuääni kuuluu koiran ollessa jännittynyt, ja se johtuu pienestä synnynnäisesti reiästä kammioiden välillä kohti aorttaa. Se on vaaraton, mutta oli hyvä käydä tarkistuttamassa. Nyt tiedetään satunnaisesti kuuluneen sivuäänen syy. Siellä kysyin toisen eläinlääkärin mielipidettä Tildan haimatulehduksesta. Hän oli todella varman oloinen siitä että syy lipaasiarvon nousuun olisi jossain muualla kuin haimassa, koska koira ei kipuile. Huonosti voiva suolisto oli hänen pääepäilynsä, ja se sopisi Tildan taustaan ja oirekuvaan hyvin. 

Se on koko kesän syönyt heinää aivan maanisesti. Usein jopa sen jätökset ovat puoliksi pelkkää heinää, mikä kyllä jo viestii ettei vatsassa ole kaikki kohdillaan. Haiman takia en aiemmin tehnyt ruokavaiolle mitään radikaalia. Maitohappobakteeria se saa päivittäin. Olen kuitenkin pohtinut voiko sen oireet (heinän syöminen, satunnainen huulten nuoleskelu, selän köyristäminen) olla oireita muustakin kuin närästyksestä. Suolistotulehdusta etc. En tiedä olisiko mahdollista että vatsa voi huonosti jo talvella, mutta silloin sillä ei ollut mahdollisuutta helpottaa oloa syömällä heinää -> haimalipaasi nousi. Kesällä se on päässyt syömään heinää -> helpottaa vatsan tilaa -> haimalipaasi alas. Täytyy huomioida että talvella ennen kaikkea tätä se söi tiskirätin kaikkine tiskiaineen yms, joka on voinut olla laukaiseva tekijä koko hommalle.  

Nyt olen pitänyt sen tosi tiukasti poissa heinistä, eikä vatsa ole oireillut. Mikäli näin jatkuu, ollaan tyytyväisiä. Ruoka-asia on kuitenkin saatava kondikseen ennen treenejä.

Tänä viikonloppuna meillä oli viimeinen näyttelyviikonloppu hetkeen. Haaveilin hieman messarista, mutta lähden mielummin turistiksi ilman koiraa, ja muutenkin turkki on tosi huonossa kunnossa, eikä mun mielenkiinto just nyt riitä sen hoitamiseen. Ja muutenkin tarkoitus on nyt keskittyä täysin Tildan hyvinvointiin ja harrastuksiin palaamiseen.

Ilmoitin Tildan EloKareliaan jo ennen erkkaria, tarkoituksena haalia viimeinen sertti. No sertti tuli erkkarista, joten tänne lähdettiin ihan vaan kokemusta hakemaan. Launataina oli tosi kuuma, minua laiskotti, Tildaa laiskotti ja se kyllä näkyi :D Tildalle AVO EH AVK1. Arvostelu oli viisi sanaa, eikä yksikään niistä ollut poikkipuolinen. Lopputulos oli

Tänään oli viileämpää,  ja meillä oli parempi fiilis. Tuomari oli Italialainen lagottokasvattaja Serena Bernardi, joten mielenkiinnolla lähdettiin kehään. Arvostelu oli todella hieno:

"Good teeth, excellent type. I love her expression. Very good size. Excellent head, eyes, color & position. Very good neck, excellent topline. Correct front & behind. Excellent coat. Very happy and correct movement"

AVO ERI AVK1 SA PN2. Oikein hyvä lopetus meidän tälle näyttelykaudelle.

Nyt me vedetään turkki alas ja aletaan muihin hommiin!

Tuomarin toiveesta, lagotoista otettiin vielä yhteiskuva kehässä :)

maanantai 24. heinäkuuta 2017



Me ollaan vietetty Tildan kanssa neljä hienoa päivää reissussa. Aloitettiin Torstaina Saarijärveltä kaverin kasvattileiriltä jonne meidät ystävällisesti otettiin ulkopuolisina mukaan.


Lauantaina suunnattiin Lagottojen erikoisnäyttelyyn Laukaalle. 
Siellä oli paikalla 90 lagottoa, joista 53 narttua. Meidän yksilöarvostelussa tuomari tuli heti sanomaan, että minulla on erinomainen narttu. Hän kuitenkin kysyi heti alkuun olenko omistaja vai handleri, hänen mielestään meillä ei Tildan kanssa ollut suhdetta. Tilda liikkui yksilöarvostelussa tosi huonosti, taisi saalistaa herkkuja maasta. Sanoin tuomarille etten usko vian olevan meidän suhteessa vaan jossain muussa, kuten koiran keskittymisessä. Tuomari sitten totesi että etsi ongelma, korjaa se, ja tule takaisin. Näillä sanoille meille ERI. 
Juoksutin Tildaa kehän ulkopuolella eikä siellä ollut mitään ongelmaa. Yleensä olen juoksuttanut sen "tiukalla" narulla ja eteen käskyllä, mutta vaihdettiin lennosta vapaalla hihnalla ja siihen että se sai välillä katsoa mua.

Kilpailuluokassa se liikkui paljon paremmin kun annoin sen mennä vapaasti, ei tosin siltikään parasta Tildan liikkumista. Laitan väsymyksen piikkiin, aika paljon oli ehtinyt mökillä hyöriä. Jokatapauksessa, tuomari tuntui tykkäävän todella paljon Tildasta, ja sijoittikin sen miun yllätykseksi kilpailuluokan ykköseksi, ja Tilda pääsi vielä osallistumaan parhaan pään, ja parhaan kiharan kilpailuun. Ruusukkeita antaessa kehäsihteeri totesi vielä että tuomari tykkää koirasta todella paljon. 


Kilpailuokan voitto ja SA meinasi meille menolippua paras narttu kehään. Paras narttu-kehässä taso oli todella kova, ja epäusko todella suuri kun meidät nostettiin kolmansiksi, upean valionartun ja rop-veteraanin taakse! 

Ja sehän meinasi sitä että Tilda sai viimeisen sertinsä ja on näinollen tuore Suomen Muotovalio <3!


AVO ERI, AVK1, SA, PN3 (53 narttua) SERT JA FI MVA

Erkkarista jatkettiin Nurmijärvelle yöksi ihanan pikku Milon kotiin. Sunnuntaina ajeltiin kuuntelemaan erikosinäyttelun päätuomarin, ja narttujen tuomarin Antonio Di Lorenzon luentoa lagotoista. Luento oli englanniksi, eikä tuomarin englannintaito kovin kummoinen, mutta jotain jäi kuitenkin mieleen. Pääasiassa luento koostui lagoton rakenteesta, ja kyllä sieltä irtosi uusia juttuja, ja opin itsekin miten katsoa lagoton rakennetta. 

Sen jälkeen pyörittiin tuntitolkulla maailman painavimman rinkan ja häkin kanssa Tikkurilan asemalla ennenkuin pääsiin junaan ja kotiin. 

Mutta oli kyllä koko rahan ja vaivan arvoinen reissu, ei voi muuta sanoa. Takana 1082km ja 4 päivää. Maailman parhaat kaverit ja reissukoira <3



sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Miten paljon trimmillä voikaan vaikuttaa?

Oikea (itse trimmaama) 13.6.2016, vasen (ammattilainen) ennen sitä.

3.9.2016 (ammattilainen)

13.5.2017 (oma)

24.6.2017 (oma)

Koska myö ei olla juuri treenattu mitään, olen paneutunut lagottoihin noin muuten. Näyttelyitä ollaan kierretty ja on kesälle luvassa, ja sitäkautta trimmaus ja lagottojen ulkonäkö on ollut ajankohtaisempaa itselle kuin ennen. Hävettää vähän myöntää, mutta koska en ollut koskaan varsinaisesti lukenut lagottojen rotumääritelmää. Mielikuvani siitä miltä lagoton kuuluisi näyttää, on muovaantunut muutamien näyttelykäyntien, ja facebook kuvien perusteella. Lagottojen kokoskaala on tosi iso, ja pääasiallisesti lagotot on Suomessa kooltaan liian isoja rotumääritelmään nähden. Lisäksi niitä on hirveästi eri muotoisia. Kuitenkin rotumääritelmään tutustumisen jälkeen oma käsitykseni lagottojen ulkonäöstä on muuttunut. Olen aina tykännyt hoikemmista ja sirommista, mutta koska olen hiukan kokorasisti (:D) hoikemmat ja sirommat näyttää kuvissa usein tosi korkeilta. Ja itse olen näyttelyissä nähnyt palkittavan paksumpia (huom. Tildan rop-kuva..). Alimmassa kuvassa Tildakin näyttää mielestäni korkealta. Vaikka todellisuudessa se on agilitymedi, eli alle 42,9cm. Totuus lienee jossain 42cm tietämillä. Tarkkaa mittaustulosta siitä ei ole, ja se on agimitattu kaljuna, ja ilman karvojahan se näyttää huomattavasti pienemmältä.

Ote rotumääritelmästä:

TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Pään pituus on 4/10 säkäkorkeudesta. Rungon pituus ja säkäkorkeus ovat lähes yhtä suuret (neliömäinen). Kallon pituuden tulisi olla hieman yli puolet pään koko pituudesta. Kuono-osa on kallo-osaa hieman lyhyempi (44 % : 56 %). Rinnan syvyys on alle puolet (noin 44 %) säkäkorkeudesta.
Tilda näyttää jokaisessa trimmissään jokseenkin erilaiselta. Ensimmäisissä kuvissa se ei osaa seisoa, mikä vaikuttaa tulokseen. En tiedä vaikuttaako huono asento, mutta vasemmassa kuvassa sen kroppa näyttä tynnyriltä. Rop-kuvassa se on kauttaaltaan liian karvainen, joka aikaansaa sen että se näyttää pitkältä ja paksulta. Vsp-kuva on huonosta kuvakulmasta rakenteen arvoimisen takia, mutta se oli huomattavasti kevyemmäksi trimmattu, eikä näyttänyt niin paksulta. Alimmainen on eilisen tuotosta. Vsp-kuvasta vielä reilusti kevennetty versio. Kaula ei kuvassa näy, ja se vaatiikin vielä hienosäätöä. Kropastaan se näyttää minusta kivalta. Vatsalinja nousee ehkä liiaksi, lagotoilla se saisi nousta vaan hieman, mutta tykkään koirastani henkilökohtaisesti enemmän kun se näyttää sirolta ja hoikalta. Todellinen syy nousevaan vatsalinjaan on koneella viilentymisen takia ajeltu vatsa.
Tänä kesänä lähdetään liikkeelle bikinilookissa, ja katsotaan miten se vaikuttaa tuloksiin. Erityisen kiinnostavaa on lähteä erikoisnäyttelyyn, tänä vuonna bikineissä, ja huomattavasti paremmin esiintyvän koiran kanssa.

torstai 15. kesäkuuta 2017

tiistai 30. toukokuuta 2017

Kyypelko

En voi olla ainoa tän kanssa. Tää alkoi viime kesänä. Viime kesään mennessä en ollut juuri edes ajatellut kyitä. Tiesinhän mie että niitä on ja niin edespäin. Mutta nykysin pelko rajottaa elämää. Täällä meidän kodin lähellä on muiden ihmisten mukaan paljon kyitä. Ennen viime kesää en ollut nähnyt yhtään, ja ollaan asuttu täällä 13 vuotta. Viime kesänä näin yhden luikertelemassa, ja pikkuveli näki kaksi. Aloin pelätä kyitä ihan hysteerisesti. Loppukesästä pystyin jo lenkkeilemään suht normaalisti, kyttäsin kyllä edelleen kaikkia pusikoita ja varsinkin koiria. 

Tulin just lenkiltä. Lähdettiin koirien kanssa pihasta pyörällä ja reilu satametriä kerittiin polkea kun tajusin että me ohitettiin just kyy. Tosi pieni, vaskitsan kokoinen, mutta selkeä sahalaita. Kumpikaan koira ei missään vaiheessa huomannut lieroa vaikka kävin ottamassa siitä kuvankin. Jatkettiin matkaa. Mun jalat tutisi, enkä loppujenlopuksi uskaltanut pyöräillä sinne asti minne olin ajatellut, koska siellä saattaa olla kyitä. Tai muiden mukaan on, yhden olen siellä nähnyt. 

Tiedän että pitäisi olla relistinen, eikä pelon pitäisi antaa hallita elämää mutta en voi sille mitään etten uskalla liikkua koirien kanssa yksin kovin kaukana kotoa. Suunnittelen lenkit niin että tiedän jonkun olevan kotona, mielellään päiväaikaan jotta täällä on eläinlääkäri auki. Kovin kauas kotoa en uskalla yksin mennä, enkä varsinkaan jos ketään ei ole kotona. 

En oo koskaan ollut kesäihminen, mutta nykyisin vielä vähemmän. Pelkään liikaa. Talvella ei tarvitse pelätä. En voi kuvitellakaan lähteväni minnekkään retkelle, vaikka se olisi superkivaa. Entä jos kyy puree jossain keskellä korpea? Pelkään sitä jo nyt. Tai siis sitä että se kyy puree illalla/vklp/pyhänä kun päivystykseen voi olla matkaa parikin tuntia eikä varmasti ole mitään vastamyrkkyjä. 

Jatkuvasti saa lukea kuinka jonkun koira on teholla kyynpureman takia. Ei ainakaan helpota pelkoa. Pikkuveljen kanssa koirat olivat huomanneet kyyn, molemmat oli haukkuneet sille hulluna eivätkä uskaltaneet mennä lähelle. Hyvä niin. Pelkään raajapuremaa jos sattuuvat vahingossa kyyn tielle. 

Tule jo syksy. 

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

5/5


                                                            c. Anne Kupiainen
c Anne Kupiainen

AVO ERI AVK1 SA PN1 SERT VSP

Ehkäpä parasta Tildaa kehässä koskaan. Niin maltillista esiintymistä, rop- kehässä loikkasi kerran laukalle mutta en usko sen ratkaisseen lopputulosta. Lagotot nostettiin pöydälle, ja olen superylpeä Tildasta! Se kävi pöydällä näyttelytilanteessa ekaa kertaa Keskviikkona mätsärissä, ja nyt oli vielä miestuomari sekä harjoitusarvostelija joka sekin mies. Molemmat tulivat "piirittäen" katsomaan koiraa, eikä Tilda oikeastaan edes väistänyt, hieman nojautui minuun mutta antoi katsoa hampaat ja tutkia muuten tosi sievästi. Tuomarista tykkäsin kovasti, käsitteli koiraa nätisti, ja arvostelu oli koiran näköinen. 

Tyytyväinen olen myöskin trimmiin, usean illan tuotos. Tässä(kin) lajissa näköjään kehittyy. Kahden viikon päästä suunnataan Kerimäelle, toiveena toki se viimeinen sert.

Parin viikon päästä on myöskin Tildan verikoe, saadaan tieto haiman tilasta. Koira ei ole tosiaan ollut kipeä ollenkaan, oma hömppä itsensä. Ruoka maistuu ja vatsa toimii. Nyt käytössä oleva nappula on ollut sillä aiemminkin käytössä, joten tuolla jatketaan vielä varmaan ainakin kesän yli, ehkä osittain jopa pidempään. Tavoitteena olisi saada siirrettyä se 50/50 kalkkunalle, kun se sopi sille niin hyvin. Kalkkunapohjainen nappula olisi haaveissa myös (purenaturalilta), mutta en tiedä uskaltaako tässä nyt lähteä hirveästi testailemaan kun on toimiva nappula löydetty.